Meistä kaikki, varsinkin
naispuoliset, tietävät miten kovan työ takana se joulu oikein on. Monenlaista
askarta ennen jouluaterialle kokoontumista on tullut tehdyksi. Siivoamiseen,
leipomiseen ja jouluruokien eteen on uhrattu useita työtunteja. Makuukamarin
peränurkan lattialistan päältäkin on pölyt pyyhitty, kerran vuodessa (jouluna) avattava komerokin
on siivottu. Jääkaappi ja pakastin pullistelee jouluisia herkkuja. Vielä kun
saisi sen kinkun sopimaan. Joulupukkiakin on ajateltu sen verran, että osa
lahjoista on hommattu ihan itse. Ainakin minulle tuo viimeksi mainitun
ajatteleminenkin nostaa tuskanhien pintaan. Eikä puhutakkaan mistään pienestä
määrästä.
En tätä sillä sano,
etteikö joulu olisi iloinen asia. Onhan se. Mutta eiköhän se joulu tule vähemmälläkin. Tuppaa
olemaan, kuulojeni mukaan, monessa pirtissä aattoehtoona sellainen malli, että
uni tulee hyvin aikaseen. Melkein heti pukin lähdön jälkeen. Enkä puhu nyt
niistä perheen pienemmistä. Ensin kuulemma alkaa lurpsahdella äidin silmä ja
kohta isänkin silmä, ihan myötätunnostakin. Tolla meiningillä jää siitä joulurauhasta
nauttiminen kovin vähälle.
Olisihan se paljon
mukavampaa, kun siihen joulunviettoon
laskeudutaan, niin olisi rahkeissa vielä sen verran varaa, että pystyttäisiin
nauttimaan siitä Joulusta ja sen Rauhasta ihan tosi mielellä. Rentouduttaisiin
ja rauhoututtaisiin. Oltaisiin vähän kuin ajopuuna virran vietävänä. Sillä
mielellä olen, että jokainen meistä sen on ansainnut.
Näillä aatoksilla haluan
toivottaa omasta ja kyläseuran puolesta talkoolaisille, kyläläisille ja
yhteistyökumppaneille Oikein Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti